Eilen käytiin serkun mökillä. Siellä oli hälinää ja meno oli kova. Ihmisiä oli paikalla ja viisi koiraa myöskin. Noonaa ei pelottanut yhtään, pentu lähti vaan reippaasti tutkimaan paikkoja ja ei ollut mitään väliä että kenen kanssa hengaa. Alkaa melkein pikkasen huolestuttaa toi että lapsi vaan lähtee omia reittejä jo tekemään, se ei nimittäin välitä yhtään vaikka jäisi yksin jonnekin. Noonan kanssa ollaan kotonakin reenattu yksinoloa, välillä jäänyt yksin Bellan kanssa ja välillä ihan yksin. Lapsi on ollut vapaana koko talossa ja nukkunut koko sen ajan kun on ollut yksin. Nojoo mutta vielä pikkasen mökkireissusta. Paikalla oli myös serkun labbispentu Kasper, joka oli jo huomattavasti isompi kuin meidän pikku Noona. Pennuilla oli niin paljon muuta tekemistä etteivät edes ehtinyt huomata toisaan. Kasper nukahti, mutta Noonahan oli hereillä koko ajan. Silloin Noona vasta huomasi että Kasperin kaa voisi pikkasen reihua. Noona jaksoi sitten kiusata Kasperia koko ajan kun Kasper nukkui, repi hännästä ja korvista, haukkui ja juoksi hepulispurtteja. Kasper ei paljon välittänyt vaan jatkoi nukkumista. Kasper heräsi ja silloin oli jo ihan toinen meno, pennut veti spurtteja ympäri pihaa ja meinasivat ja tippua veteen molemmat… Noonalla oli hauskaa ainakin ja oli kyllä ihan poikki kun pääsi kotiin monen tunnin riehumisen jälkeen… Kerrankin!
Tänään sitten sattui jotain ikävää. Äiti lähti Bellan kanssa lenkille. Yhtäkkiä äiti soittaa ihan paniikissa että Bella on hävinnyt! Äiti oli etsinyt jo noin kymmenen minuuttia ja Bellaa ei näkynyt missään. Äiti oli vaan kävellyt ja yhtäkkiä huomannut että koira ei enää seurannutkaan häntä. Bella ei ole koskaan ennen lähtenyt niin kieltämättä oli aika pelottava tunne. Jätin Noonan yksin kotiin nukkumaan ja lähdin pyörällä etsimään. En melkein uskaltanut pitää silmät auki koska olin ihan varma että koira makaa yliajettuna jossain tiellä. Odotin koko ajan että kohta äiti soittaa että Bellaa on löydetty, mutta niin ei käynyt. Löysin äidin ja hän oli ihan paniikissa ja oli ihan varma että joku on varastanut Bellaa. Ihanaia ihmisiä auttoivat meitä etsimään, oli autoilijoita sekä koiranulkoiluttajia mutta kukaan ei nähnyt mitään…
Tuli jo itku ja huusin ja kiljuin mutta koiraa ei näkynyt missään. Sitten yhtäkkiä autoilija seisoi ja vilkutti mulle että pitää tulle sinnepäin. Siellä meidän ihana pieni lumipallo seisoi keskellä teitä aivan paniikissa koko koira! Häntä oli ihan jälkojen välissä ja Bella ei edes tunnistanut mut vaikka kutsuin sitä. Vasta kuin olin viisi metriä koirasta toinen hoksasi että kuka olin, Bella alkoi huuta ilosta ja oli aivan loppu koko koira…
Todennäköiseti Bella oli jäänyt syömään jotain ihanaa ja sitten äiti oli mennyt takasin päin kun hän lähti etsimään Bella, Bella taas oli jatkanut eteenpäin ja ei löytänyt äitiä mistään. Koiraa kun tunnen niin teidän että on saattanut iskeä aikamoinen paniikki kun äiti ei löytnyt mistään. Kaikki on varmaan kävellyt ristiin ja kuin ruoho oli noin polven korkuinen niin se meidän pieni koira ei niin helposti näy siitä. No onneksi kävi näin hyvin tällä kertaa, ja samaa en halua kokea enää ikinä!
Illalla oli sitten tiedossa Noonan ensimmäiset tokotreenit! Bella jäi kotiin lepäämään, koska oli vieläkin ihan poikki. Pieni porukka oli menossa reenaamaan tokoa itsenäiseti joten ajattelin liittyä mukaan Noonan kanssa. Saavuimme paikalle ja kaikki olivat jo alkaneet reenaamisen. Noonan mielestä se oli niin hauskaa nähdä muita koiria. Noona oli aivan loistava, osaa todella taitavsti keskittyä ja tekee sen mitä vatii. Ensin reenasin istumista, sen Noona jo osaa ja nyt pideneettiin vähän se aika että pitää pysyä paikalla.
Sen jälkeen riehuttiin vähän pallon kanssa kunnes taas alettiin reenaamaan, ja tällä kertaa oli maahan meno. Se oli ihan uusi juttu Noonalle ja namilla sain sen menemään maahan, tää oli vaan pelkkää leikkiä Noonalle ja ei se edes tajunnut että se teki joku liike. Taas otettiin vähän paussia.
Muut reenasivat sitten paikalla oloa, ja Noonan kanssa menimme siihen samaan riviin samalla tavalla kuin muutkin. En toki jättänyt Noona siihen makaamaan vaan reenattiin maahan menoa siinä sitten.
Sari sitten neuvoi että miten kannattasi sivulle opettaa, ja pari kertaa koklasin. Kotona jatketaan sitten enemmän. Se oli nyt se mitä Noonan kanssa harjoittelin tällä kertaa, lopussa Noona sai sitten reihua vapaana. Nyt muut koirat ei pelota yhtään enää, vaan rohkeasti toinen menee sinne kiusaamaan muita!
Muut koirat mene sitten uimaan ja Noona seurasi siinä vieressä. Saa kyllä valvoa tota lasta koko ajan koska ei näköjään pelota mitään.
Käveltiin kotiin ja reihuttiin vielä tunnin sen jälkeen… sitten sammui lapsi ja nyt heräsi taas!
